No ne olivat eilen! Ne olivat sangen mielenkiintoiset ja tutustuin hyvin mielenkiintoiseen tyyppiin. Ei ollut valitettavasti mitään poikaystävämateriaalia, sillä olimme vähän liian erilaisia tyyppejä, mutta hauskaa meillä oli silti. Oli puhetta, että voitaisiin nähdä uudemman kerran vielä ja hengailla. En tiedä. 

On jotenkin todella haikea ja yksinäinen olo taas. Poistin Herra X:n Facebookkavereistani ja läheti hänelle sähköpostin, että mikäli hän haluaa minusta jotain vielä hän voi olla yhteydessä. Muuten vuoden kestänyt ystävyytemme on nyt lopullisesti ohi. Sana lopullinen tuntuu jotenkin hirveältä ja olen pakoillut sitä ja pitkittänyt asiaa ja toivonut ja toivonut. Rakkaus on kyllä joskus paskaa. Järki kyllä sanoo, että tämä on ainut vaihtoehto, että miten voin päästä eroon hänestä.

Jostain syystä olen ottanut nyt todella paljon stressiä siitä, että löydänkö ketään ja että minun pitäisi alkaa rakentaa perhettä itselleni. Siitä on tullut ainut asia mitä mietin ja ainut asia mitä ajattelen. Mies tänne ja heti. Jotenkin se on tuntunut sellaiselta asialta, että heti kun löydän itselleni mukavan ja hauskan miehen minusta tulee onnellinen ja kaikki asiat ovat selvät.

Mitä jos näin ei olekaan? Mitä muita asioita haluan elämältäni? Olen laittanut kaikki muut asiat tämän asian taakse ja keskittynyt pelkästään siihen. Olen aivan täysin romuna tämän asian kanssa. Koska olen hyvin vahva ihminen, niin olen saanut pidettyä itseni hyvin kasassa ja ehkä samalla olen huijannut itseänikin tämän asian kanssa. Viikon loma kaikesta tekisi nyt todella hyvää. Todella hyvää. Kaikki asiat pitäisi purkaa auki ja  lähteä rakentamaan peliä sitä kautta. Ehkä Tinder ei lopulta olekaan se ratkaisu kaikkeen vaan lähinnä purukumia, joka pikkuisen tuntui helpottavan sitä, kun koko laiva vuotaa.