Herra x:n kanssa kaikki päättyi kolme kuukautta sitten. Tämän hetken jälkeen olen rakastellut kahden miehen kanssa. Toisen kanssa oli vähän enemmänkin juttua, mutta tokihan kaikki nyt tajuavat, että tästä voitiin käyttää nimitystä laastari. Ei mitään puheita tunteista, ei romantiikkaa, ei julkisilla paikoilla hengailua. Pelkkää seksiä ja hengailua. Sopi minulle, koska yksin oleminen ei koskaan ole ollut vahvuuksiani. 

Tuo mies on jo niin ohi, joskus tulee Facebookissa höpöteltyä, mutta ei mitään sen kummoisempaa. Toivon, että hänkään ei minusta mitään sen suurempia odottanut. Ja jos odotti, niin olisi avannut suunsa! No tämän lisäksi olen kerran lähtenyt baarista puolitutun matkaan ja harrastanut hyvää seksiä hänen kanssaan. Huomattavasti parempaa mitä ensimmäisen laastarin kanssa! Olisi kai pitäinyt ehdottaa jonkinlaista seksisuhdetta hänelle, mutta olin niin ujo, että ei minusta ollut siihen. 

Eli eron jälkeiset laastarikuviot ovat nyt takana päin. Mitä muuta tarvitaan? Hyvästit. 

Hyvästit kirjoitin eilen. Tämä oli jotenkin todella helpottava kokemus, kun kirjoitin paperille, että enää en roiku, enää en juttele, enää en odota vaan herra x on sinun vuorosi lähestyä minua, jos joskus minusta jotain haluat. Olen toki edelleen äärimmäisen surullinen asiasta, mutta jotenkin tämä oli sysäys sille, että nyt uuden alun etsiminen tuntuu mahdolliselta, kun olen ajatukseni kirjoittanut ylös ja sanonut hyvästi. Koska olin edelleen nössö ja halusin jättää hänelle mahdollisuuden puhua, lähettänyt kirjettä hänelle vielä. Hän on viikonlopun ja alkuviikon reissussa, niin radiohiljaisuus on muutenkin täydellinen välillämme. Mikäli loppuviikosta olen saanut kerättyä rohkeutta, niin ehkä sen lähetän ja poistan hänet Facebook-kavereistani. Se vain tuntuu niin vaikealta. Oli hän kuitenkin parhain kaverini viimeisen vuoden ajan ja ollut tukena kaikissa vaikeissa asioissa ja hyvä ystävä on edelleenkin. Tästä jatkoajasta annan itselleni ison miinuspisteen, mutta olen tulokseen tyytyväinen jo nyt, koska henkisesti tuntuu hyvältä. Paljon paremmalta mitä eilen. En ole esimerkiksi itkenyt tänään! jeij :D

Te ketkä olette joutuneet luopumaan siitä rakkaudesta, joka tuntuu samalta mitä rakkaus Jane Austenin elokuvien rakkaus, niin oletteko huomanneet, että kenenkään ystävänne ero ei ole koskaan tuntunut näin vaikealta? Jostain sairaallollisesta syystä minusta tuntuu siltä, että kaikkien erot ovat olleet jotenkin helppoja ja niistä on päästy nopeasti yli. 

No ehkä omani on vain kestänyt niin pitkään tämän veivaamisen takia, kun ei tullut suoranaista ei vastausta, tuli ehkä ei nyt kuitenkaan vastaus. Siksi kaikkia sanomisia, tekoja, ajatuksia on tullut pyöriteltyä loputtomiin päässä ja tämä tuntuu loputtomalta suolta. 

No tästä on suunta vain ylöspäin ja Tinder on jo ladattu! :)