No ne olivat eilen! Ne olivat sangen mielenkiintoiset ja tutustuin hyvin mielenkiintoiseen tyyppiin. Ei ollut valitettavasti mitään poikaystävämateriaalia, sillä olimme vähän liian erilaisia tyyppejä, mutta hauskaa meillä oli silti. Oli puhetta, että voitaisiin nähdä uudemman kerran vielä ja hengailla. En tiedä. 

On jotenkin todella haikea ja yksinäinen olo taas. Poistin Herra X:n Facebookkavereistani ja läheti hänelle sähköpostin, että mikäli hän haluaa minusta jotain vielä hän voi olla yhteydessä. Muuten vuoden kestänyt ystävyytemme on nyt lopullisesti ohi. Sana lopullinen tuntuu jotenkin hirveältä ja olen pakoillut sitä ja pitkittänyt asiaa ja toivonut ja toivonut. Rakkaus on kyllä joskus paskaa. Järki kyllä sanoo, että tämä on ainut vaihtoehto, että miten voin päästä eroon hänestä.

Jostain syystä olen ottanut nyt todella paljon stressiä siitä, että löydänkö ketään ja että minun pitäisi alkaa rakentaa perhettä itselleni. Siitä on tullut ainut asia mitä mietin ja ainut asia mitä ajattelen. Mies tänne ja heti. Jotenkin se on tuntunut sellaiselta asialta, että heti kun löydän itselleni mukavan ja hauskan miehen minusta tulee onnellinen ja kaikki asiat ovat selvät.

Mitä jos näin ei olekaan? Mitä muita asioita haluan elämältäni? Olen laittanut kaikki muut asiat tämän asian taakse ja keskittynyt pelkästään siihen. Olen aivan täysin romuna tämän asian kanssa. Koska olen hyvin vahva ihminen, niin olen saanut pidettyä itseni hyvin kasassa ja ehkä samalla olen huijannut itseänikin tämän asian kanssa. Viikon loma kaikesta tekisi nyt todella hyvää. Todella hyvää. Kaikki asiat pitäisi purkaa auki ja  lähteä rakentamaan peliä sitä kautta. Ehkä Tinder ei lopulta olekaan se ratkaisu kaikkeen vaan lähinnä purukumia, joka pikkuisen tuntui helpottavan sitä, kun koko laiva vuotaa. 

Huh!

Kyllä, nyt voin suositella tinderiä kaikille. Ihan sama tuleeko tuosta miehestä minun tulevien lasteni isää, mutta minulla oli hauskaa! Nauroin todella todella paljon ja kotiin kävellessänikin olin hyvin innoissani siitä, että miten hauska tuo mies oli.

Mutta toki heti alkoi kaivertaa kaksi asiaa. Ensinnäkin se, että ok hän ei vältämättä ajattele minusta yhtä positiivisesti, koska itsetuntoni on hyvin down näin eron jälkeen. Ja toinen asia, että mitä nyt. Maailman vaikein asia. Ensimmäisten treffien jälkeen. Mitä tulee tehdä? Olemme kuitenkin puhuneet Tinderissä ennenkin, niin voimmeko vain jatkaa puhumista? Kumman vuoro aloittaa? Nähdäänkö uudestaan ja jos nähdään niin milloin.

Tätä hetkeä tapailusta  vihaan, koska jotenkin tulee aina niin paljon laskettua sitä, että kuinka monta kertaa itse on aloittanut keskustelun ja kuinka monta kertaa en ehdottanut tapaamista. Tai no, nyt tässä tilanteessa vihaan sitä, että kumpi nyt tekee aloitteen ja jos hän ei tee, niin miettiikö hän samaa vai eikö hän vain halua nähdä uudemman kerran?

No sen olen onneksi oppinut elämässä, että jos pyydän häntä ulos uudemman kerran, niin pahinta on se että saan kieltävän vastauksen. Eli ei suhteessa hirveän paha juttu. Pitää vain jatkaa ja löytää joku toinen hauska tyyppi sitten! :)

Huomenna sitten kolmansille tindertreffeille tälle viikkoon. Jotenkin ei niin paljoa enää kiinnosta mennä, kun tänään oli niin hauskaa, mutta onneksi kolmaskin tindermies on vaikuttanut suhteellisen asialliselta kaverilta!

Olen nyt noin viikon verran pelaillut tinderiä, jos sitä nyt voi pelaamiseksi kutsua. Matchejä on tullut jonkin verran. Huomaa kylläkin sen, että juhannuksena humalassa ovat kriteerit selkeästi heikentyneet :D Ja oletteko huomannee sitä, että alkuun mies näyttää ihan kohtalaisen hyvältä, mutta sillä samalla sekunnilla kun hän alkaa puhumaan koko ulkonäkö muuttuu suorastaan kuvottavaksi?

No en valita. Miehet puhuvat ja pääasia on, että he puhuvat! Koska siinä tinder on hyvä, että siellä voi jättää vastaamatta ja kukaan ei siitä pahastu! Tai mikäli joku käy oikein raivostuttavaksi, niin hänet voi poistaa omalta listalta.

Nyt viimeisen viikon aikana minulle on tullut 137 Tinder-paria ja näistä 26 on alkanut juttelemaan minulle ja yhdelle olen itse alkanut juttelemaan. 26 henkilöstä ehkä 15 en ole vastannut mitään, kun jotenkin niin tylsät avauslainit ovat heittäneet tai ulkonäkö ei sitten olekaan kiinnostanut yhtään. Liian nopeat sormet on selkeästi ollut, kun on pelattu!! Miehet ovat myös hyvin osanneet panostaa siihen ensimmäiseen kuvaan. Koska aina ei jaksa katsoa kaikkia kuvia!! Jota ehdottomasti suosittelen teille, ketkä ette tinderiä ole käyttänee aikaisemmin! 

No jatketaan tilastoje. Noista 10 kenen kanssa olen jutellut vähän enenmmäin, niin neljä on pyytänyt ihan rehellisesti ulos. Ensimmäisen jouduin harmikseni skippaamaan, koska olin vielä juhannuksen vietossa. Hänessä ei nyt muutenkaan poikaystävämateriaalia juurikaan ollut, mutta hauskaa olisi voinut pitää, sillä hän vaikutti ihan ok tyypiltä! Tosin humalatila saattoi vaikuttaa päätökseeni, sillä juhannuksena tuli juotua 3 päivää putkeen siinä toivossa, että unohtaisin herra x:n ja hetkellisesti näin kävikin! Tosin entistäkin pahemmat kaipuutilat oli sitten sunnuntaina ja vielä maanantain puolella, kun kärsittiin krapulaa.

No tähän helpotukseksi pelailin lisää tinderiä! Kerrankin myös selvin päin. Saalis ei ollut yhtään huonompi. Kolmet treffit loppuviikoksi, hyvällä putkella uusi tindertreffi sekä keskiviikkona, torstaina ja perjantaina. 

Torstain mies oli vähän väsynyt. Alkuun hän vaikutti ihan hyvältä tyypiltä, mutta heti kun alettii viestittelemään Whatssapissa minulta meni maku häneen! Hän vonkui heti kainaloon makoilemaan. Me vasta alettiin juttelemaan! Ja siis ymmärrän toki, että tinder on myös paikka etsiä pelkkää seksiä, mutta hyvänen aika jos seksiä etsitään, niin sitten puhutaan ihan vain seksistä! Eikä hän hetki sitten päättyneen tapaamisen myötä vaikuttanut yhtään sellaiselta tyypiltä, joka etsi pelkkää seksiä. No yhtä kokemusta rikkaampana kohti uusia tindertreffejä! :)

Torstain treffeistä olen vähän innoissani jo. Se tuntuu tosi hauskalta, kun olemme herra x:n kanssa eronneet jo tovi sitten, niin nyt vihdoin pystyy jo ottamaan vähän perhosia vatsan pohjalle! Hän on minua 5 vuotta vanhempi ja hän vaikuttaa älykkäältä ja hauskalta. Nuo ovat asioita mitä arvostan miehessä paljon! En jotenkaan yhtään kestä enää sellaista ammarimeininkiä. Jack and jonesin farkkuja ja fitnestukun paitaa. Lihakista tietysti pidän, mutta ei nyt typerältä tarvitse näyttää. No huomenna se sitten selviää, että onko hän niin hauska tyyppi mitä toivon hänen olevan!!

Ja mikäli sekin on ihan täysi floppi, niin perjantaina näen sitten kolmannen tyypin klo 20.00. Vaikuttaa ihka oikeilta treffeiltä, joilla en hetkeen ole ollutkaan! Ihan hauskaa. Ja alkuun on hyvä pitää mieli virkeänä ja tapailla niin monta tyyppiä mitä vain jaksaa. Koska sen verran minäkin olen tehnyt myyjän töitä, että määrästä se on kiinni! Jos tapaan loppuvuonna vaikka 100 tyyppiä, niin kyllä sinne on pakko mahtua muutama hyväkin tyyppi!

Näillä aiheilla palataan asiaan ja raportoidaan sekä sitä, että miten loput tindertreffit ovat menneet ja sitä että uskallanko minä jo pian alkaa juttelemaan ihmisille? Ehkä jonain päivänä! :) Pitää vain ensiksi keksiä hauskat aloituslainit, koska mikään ei ole tylsempää mitä tylsä tinderaloituslaini!

Herra x:n kanssa kaikki päättyi kolme kuukautta sitten. Tämän hetken jälkeen olen rakastellut kahden miehen kanssa. Toisen kanssa oli vähän enemmänkin juttua, mutta tokihan kaikki nyt tajuavat, että tästä voitiin käyttää nimitystä laastari. Ei mitään puheita tunteista, ei romantiikkaa, ei julkisilla paikoilla hengailua. Pelkkää seksiä ja hengailua. Sopi minulle, koska yksin oleminen ei koskaan ole ollut vahvuuksiani. 

Tuo mies on jo niin ohi, joskus tulee Facebookissa höpöteltyä, mutta ei mitään sen kummoisempaa. Toivon, että hänkään ei minusta mitään sen suurempia odottanut. Ja jos odotti, niin olisi avannut suunsa! No tämän lisäksi olen kerran lähtenyt baarista puolitutun matkaan ja harrastanut hyvää seksiä hänen kanssaan. Huomattavasti parempaa mitä ensimmäisen laastarin kanssa! Olisi kai pitäinyt ehdottaa jonkinlaista seksisuhdetta hänelle, mutta olin niin ujo, että ei minusta ollut siihen. 

Eli eron jälkeiset laastarikuviot ovat nyt takana päin. Mitä muuta tarvitaan? Hyvästit. 

Hyvästit kirjoitin eilen. Tämä oli jotenkin todella helpottava kokemus, kun kirjoitin paperille, että enää en roiku, enää en juttele, enää en odota vaan herra x on sinun vuorosi lähestyä minua, jos joskus minusta jotain haluat. Olen toki edelleen äärimmäisen surullinen asiasta, mutta jotenkin tämä oli sysäys sille, että nyt uuden alun etsiminen tuntuu mahdolliselta, kun olen ajatukseni kirjoittanut ylös ja sanonut hyvästi. Koska olin edelleen nössö ja halusin jättää hänelle mahdollisuuden puhua, lähettänyt kirjettä hänelle vielä. Hän on viikonlopun ja alkuviikon reissussa, niin radiohiljaisuus on muutenkin täydellinen välillämme. Mikäli loppuviikosta olen saanut kerättyä rohkeutta, niin ehkä sen lähetän ja poistan hänet Facebook-kavereistani. Se vain tuntuu niin vaikealta. Oli hän kuitenkin parhain kaverini viimeisen vuoden ajan ja ollut tukena kaikissa vaikeissa asioissa ja hyvä ystävä on edelleenkin. Tästä jatkoajasta annan itselleni ison miinuspisteen, mutta olen tulokseen tyytyväinen jo nyt, koska henkisesti tuntuu hyvältä. Paljon paremmalta mitä eilen. En ole esimerkiksi itkenyt tänään! jeij :D

Te ketkä olette joutuneet luopumaan siitä rakkaudesta, joka tuntuu samalta mitä rakkaus Jane Austenin elokuvien rakkaus, niin oletteko huomanneet, että kenenkään ystävänne ero ei ole koskaan tuntunut näin vaikealta? Jostain sairaallollisesta syystä minusta tuntuu siltä, että kaikkien erot ovat olleet jotenkin helppoja ja niistä on päästy nopeasti yli. 

No ehkä omani on vain kestänyt niin pitkään tämän veivaamisen takia, kun ei tullut suoranaista ei vastausta, tuli ehkä ei nyt kuitenkaan vastaus. Siksi kaikkia sanomisia, tekoja, ajatuksia on tullut pyöriteltyä loputtomiin päässä ja tämä tuntuu loputtomalta suolta. 

No tästä on suunta vain ylöspäin ja Tinder on jo ladattu! :)

 

Olen 25-vuotias nainen ja olen kerran elämäni aikana kokenut sen millaista on rakastaa jotain ihmistä. Vieläkin rakastan häntä. Ainut ongelma on, että hän ei vain tunne minua kohtaan enää samoja tuntemuksia. 

No nyt olen tämän ongelman ajatellut selättää. Tässä suossa on tultu pyörittyä jo toista kuukautta. Nimittäin herra x meni antamaan pienen mahdollisuuden yhteisestä tulevaisuudesta, joka voisi joskus koittaa meille, koska hän edelleen välittää minusta. Ei mitään tiettyä määrettä, että milloin tai tietoa siitä loppuvatko hänen tunteet. No jos te olette koskaan ketään rakastaneet enemmän mitä rakastatte itseänne ja useat teistä varmasti ovat, niin voitte kuvitella miltä tilanne tuntuu. Asiaa tulee ajateltua noin 90% ajasta, jolloin ei ole elämässä mitään sisältöä. Kuten juuri ennen nukahtamista, heti heräämisen jälkeen, juoksulenkeillä ja mitä näitä hetkiä nyt on. Kyllä te tiedätte. 

Tekisi mieli myös sanoa teille, ketkä ette ole oikeaa rakkautta koskaan kokeneet, että kyllähän te voitte tämän tunteen tiedostaa, kun olette te elokuvia katselleet. Mutta ette voi! Ei maailmassa ole mitään sellaista elokuvaa, missä ilta toisensä jälkeen ajateltaisiin sitä miestä, jota rakastatte ja miten ette pääse hänestä eroon!

No nyt ajattelin selättää tämän ongelman, koska tämä vaikuttaa minuun niin paljon ja syö kaikki elämänhalut. Työkaveritkin ovat huomanneet sen, että en enää innostu asioista niinkuin ennen ja en kerro tuttuun tapaani hauskoja juttuja. 

Eli tämän blogin sisältö tulee kertomaan siitä, kuinka 25-vuotias nainen koittaa selättää rakkauden herra x:ää kohtaan ja löytää uuden! Mistä sellaisen voisi löytää? No kokeillaan vaikka kaikkea, jotta uusi rakkaus löytyy!